Koskelan teinisurma on yksi 2000-luvun järkyttävimmistä henkirikoksista Suomessa. Teko herätti valtavaa huomiota paitsi sen poikkeuksellisen raakuuden myös uhrin ja tekijöiden nuoren iän vuoksi. Tapaus on jättänyt pysyvän jäljen suomalaiseen rikosoikeudelliseen keskusteluun ja nostanut esiin kysymyksiä nuorten rikollisuuden ehkäisystä, oikeusjärjestelmän toimivuudesta ja yhteiskunnallisesta vastuusta.
Tausta ja tapahtumien kulku
Henkirikos tapahtui 4. joulukuuta 2020 Helsingin Koskelassa. Uhri, 16-vuotias poika, joutui kolmen samanikäisen nuoren järjestelmällisen ja pitkäkestoisen väkivallan kohteeksi. Poliisin ja syyttäjän mukaan tekoon liittyi useita eri väkivallan muotoja ja se kesti tuntikausia. Osaa väkivallasta oli kuvattu tekijöiden puhelimilla, mikä myöhemmin muodosti keskeistä todistusaineistoa.
Jo ennen surmaa uhri oli joutunut useiden pahoinpitelyjen ja ryöstön kohteeksi saman vuoden aikana. Tämä loi synkän taustan tapahtumille ja viittasi pitkäkestoiseen kiusaamiseen ja väkivallan kierteeseen, jota ei saatu katkaistua ajoissa.
Oikeudenkäynti ja tuomiot
Helsingin käräjäoikeus antoi tuomionsa 3. syyskuuta 2021. Kaikki kolme tekoaikaan 16-vuotiasta nuorta tuomittiin murhasta nuorena henkilönä. Rangaistukset vaihtelivat hieman yli kahdeksasta vuodesta hieman yli kymmeneen vuoteen vankeutta. Oikeus perusteli murhanimikkeen käyttöä teon poikkeuksellisella raakuudella, pitkäkestoisuudella ja sillä, että uhri oli täysin puolustuskyvytön.
Tuomiot jäivät lainvoimaisiksi 5. lokakuuta 2021, kun yksikään vastaajista ei valittanut hovioikeuteen määräajassa. Prosessin aikana vastaajat määrättiin mielentilatutkimuksiin, mikä on tavanomaista vakavissa ja poikkeuksellisen julmissa nuorten tekemissä rikoksissa.
Rangaistuskäytäntö alaikäisille
Suomen rikoslain mukaan alle 18-vuotiaana tehty rikos tuomitaan lievemmin kuin aikuisiällä tehty. Tätä kutsutaan nuorisoalennukseksi. Vaikka murhasta voi aikuiselle seurata elinkautinen vankeus, alaikäiselle rangaistus on huomattavasti lyhyempi. Lisäksi nuorena tuomittu suorittaa käytännössä vankeudesta vain noin kolmanneksen, mikä herätti laajaa yhteiskunnallista keskustelua ja kritiikkiä.
Myöhemmät oikeustapaukset ja tietosuojakysymykset
Vuonna 2024 Koskelan tapauksen yhteydessä nousi esiin uusi oikeusprosessi, kun sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöitä tuomittiin tietosuojarikoksista. He olivat luvattomasti tarkastelleet yhden tuomitun terveystietoja. Käräjäoikeus määräsi heidät maksamaan korvauksia tietosuojan loukkaamisesta. Tämä osoitti, kuinka sensaatiomainen ja kiinnostusta herättävä tapaus oli, mutta myös sen, että ammatillinen salassapito ja tietosuoja ovat ehdottomia oikeusprosessin kaikissa vaiheissa.
Yhteiskunnalliset opetukset
Varhainen puuttuminen ja moniammatillinen yhteistyö
Koskelan tragedia toi esiin vakavan kysymyksen siitä, kuinka yhteiskunta voi tunnistaa ja katkaista väkivallan kierteen ajoissa. Koulujen, sosiaalitoimen ja perheiden välinen yhteistyö on avainasemassa, erityisesti silloin, kun nuoren elämässä esiintyy toistuvaa väkivaltaa tai merkkejä syrjäytymisestä.
Mediakasvatus ja vastuullisuus
Se, että teko kuvattiin osittain puhelimella, nosti keskusteluun myös nuorten mediankäytön ja sosiaalisen paineen vaikutukset. Mediakasvatuksen tulee kattaa paitsi tekninen osaaminen myös eettiset ja moraaliset kysymykset.
Tietosuoja rikosprosessissa
Vuoden 2024 tuomiot tietosuojarikkomuksista vahvistivat sen, että rikosprosessin kaikilla osapuolilla on oikeus yksityisyyteen, riippumatta heidän roolistaan tapauksen kulussa.
Vaikutus rikosoikeudelliseen keskusteluun
Koskelan teinisurma on jättänyt pysyvän jäljen suomalaiseen oikeus- ja rikospoliittiseen keskusteluun. Tapaus on saanut monet asiantuntijat ja poliitikot pohtimaan, pitäisikö alaikäisten tekemien vakavien rikosten rangaistuskäytäntöjä muuttaa. Vaikka nuorisoalennus perustuu käsitykseen nuoren kehityksellisestä keskeneräisyydestä ja kuntouttavista tavoitteista, moni katsoo, että erityisen julmissa teoissa sen soveltamista tulisi tarkastella kriittisesti.
Yhteenveto
Koskelan teinisurma on traaginen esimerkki siitä, mihin nuorten väkivallan ja kiusaamisen kierre voi pahimmillaan johtaa. Tapaus paljasti aukkoja varhaisessa puuttumisessa, viranomaisten yhteistyössä ja nuorten mediakasvatuksessa. Oikeudellisesti se vahvisti, että alaikäinen voidaan tuomita murhasta, mutta rangaistusten mittaamiseen sovelletaan nuorille tarkoitettuja sääntöjä, jotka herättävät edelleen keskustelua. Lisäksi tapaus toi esiin tietosuojan merkityksen ja sen, että yksityisyys kuuluu kaikille rikosprosessin osapuolille.
